3 vinkkiä, joilla pääset Googlen kärkisijoille

Hakukoneoptimointi on vaikeaa, väitetään. Ehkä onkin. Se riippuu täysin aiheesta, hakusanoista ja kilpailusta. Näitä vinkkejä noudattamalla päihität kuitenkin suuren osan kilpailijoista ja pääset suuremmalla todennäköisyydellä Googlen kärkisijoille.

1: Tee tarkkaa avainsanatutkimusta.

Kirjoitetaan ja katsotaan mitä tapahtuu -aate ei kannata hakukoneoptimoinnin maailmassa. Hakukoneoptimoidun artikkelin pitää perustua jonkinlaiseen dataan. Etenkin sivuston ja sisältöstrategian alkuvaiheissa mututuntumalla tekeminen on kiellettävä ja liian vaikeiden hakusanojen valitseminen on vältettävä.

Karkeasti sanottuna: Mitä enemmän auktoriteettia Googlessa, sitä vaikeampiin (mutta suositumpiin) hakusanoihin voi ja kannattaa tähdätä. Alussa on tehtävä pohjatyötä ja keskittyä niihin hakusanoihin, joissa kilpailu on vähäistä. Hiljaa hyvää tulee.

Hyvien hakusanojen löytäminen ei ole ilmaista. Niistä maksetaan joko rahalla tai omalla ajallaan. Helpoiten pääsee eteenpäin sijoittamalla ohjelmistoihin kuten SEMRush tai Ahrefs, jotka tosin ovat kalliimmasta päästä. Halvempiakin ratkaisuja löytyy, esimerkiksi:

  • Keywords Everywhere, jolla pystytään muun muassa tekemään tarkkaa hakusanatutkimusta
  • Mozbar, jolla nähdään kilpailevien sivustojen auktoriteetit ja siten tietyn hakusanan vaikeus.

Psst. SEMRush -ohjelmistoa voi koekäyttää ilmaiseksi 7 päivän ajan. Tarjoukseen sisältyy ainakin tämän jutun kirjoitushetkellä hakusanatoiminnot.

2: Tee Googlen työstä helppoa.

Googlen hakurobotit surffaavat sivujasi ja hahmottavat näin, kuinka arvokasta infoa sivullasi on. Mitä tarjoat lukijoille, millä hakusanoilla sivut pitää löytyä, mistä aiheista tunnut tietävän paljon?

Usein väitetään, että tärkeintä on varmistaa, että tekstit ja sivut on tehty ihmisiä varten. Tämä on osittain totta. Väitän itse, että tekninen puoli tulee ensin. Jos sivut ei optimoida Googlen botteja varten, kukaan ei tule orgaanisesti löytämään sivujasi (vaikka olisivatkin täynnä tärkeää/arvokasta infoa.)

Varmista siis, että HTML-tagit ovat selkeitä ja yhtenäisiä, että sivu latautuu nopeasti ja oikein, ja että otsikot ja alaotsikot seuraavat samaa hierarkiaa.

Esimerkkitapaus:

Kirjoitat artikkelin, jonka tavoitteena on opettaa lukijoille, miksi maitoa pitää juoda.

Artikkeli tulee löytyä hakusanoilla “maidon juomisen hyödyt”.

Sivun otsikko ja h1 -tagi: “Maidon juomisen hyödyt: 7 syytä, miksi maidon juonti kannattaa”

Psst. Suosittelen aina asettamaan hakusanan (tässä esimerkissä maidon juomisen hyödyt) otsikon alkuun. Miksi? Koska länsimaailmassa luetaan vasemmalta oikealle ja mitä nopeammin hakija tajuaa sivusi sisällön, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän tulee klikkaamaan linkkiä. Pienillä ruuduilla koko otsikkoa ei välttämättä edes näe.

Seuraavaksi keksitään alaotsikot, tässä tapauksessa 7 alaotsikkoa (seitsemän syytä). Jokaiseen alaotsikkoon on hyvä lisätä hakusana, hakusanan synonyymi tai aihetta läheinen sana.

Tässä 3 täysin tekaistua esimerkkialaotsikkoa (h2-otsikkoina):

Maitoa on juotu jo tuhansia vuosia
Maito vahvistaa luustoa
Maidon juominen ei lihota
Jne.

Joka otsikko on siis oltava h2-muodossa. Jos halutaan esimerkiksi lisätä syitä, miksi maito vahvistaa luustoa, tai miksi maidon juominen ei lihota, näille syille lisätään omat alaotsikot h3-muodossa.

Tärkeintä otsikoissa ja alaotsikoissa on siis, että ne ovat loogisia, johdonmukaisia ja helposti ymmärrettäviä.

Tämä rakenne mahdollistaa myös Googlen featured snippet -toiminnon, jossa Google näyttää heti vastauksen tiettyyn kysymykseen. Tämä toiminto näkyy Googlen hauissa ensimmäisenä (mahdollisesti muutaman maksetun mainoksen jälkeen).

Hakusanalle “maidon juomisen hyödyt” voisi siis kaiken järjen mukaan sijoittaa ensimmäiselle sijalle featured snippet -toiminnon kautta (toiminto näyttäisi h1-otsikon “Maidon juomisen hyödyt” ja listaisi h2-otsikot heti perään.)

3: Tuota jotain uutta

Vieläkin nähdään paljon artikkeleja, joiden sisältö ei oikeastaan tuo mitään uutta pöydälle. Etenkin englanninkielisissä hakutuloksissa huomaa nopeasti, kuinka ensimmäisten hakutulosten jälkeen asiasisältö vaikuttaa muilta kopioitua eikä uutta, lukijalle kiinnostavaa tietoa tahdo löytyä.

Tähän pulmaan kompastuu alasta ja aiheesta riippumatta mutta onneksi ratkaisu on päivänselvä. Erotutaan joukosta luomalla jotain uutta. Toisin sanoen, kun kyseessä on hakukoneoptimointi, on joko oltava asiantuntija tai pystyttävä haastatella sellaista. Asiantuntijuuden puutteen voi myös tietyiltä osin korvata ahkeralla työnteolla. Esimerkiksi kirjastoista löytyy tonneittain tietoa, dataa ja tarinoita, jotka eivät vielä ole kantautuneet netin syövereihin, mutta jotka takuulla kiinnostaisi lukijoita kuitenkin.

Toinen vaihtoehto olisi koostaa somekeskusteluista ja foorumeista löydettyjä kultahippuja yhteen kattavampaan artikkeliin.

Aina uuden tuottaminen ei tarkoita täysin uuden tiedon tuottamista. Joskus riittää hyvin, että tekee jostain asiasta saavuttamamman. Kuten kirjastoesimerkissä yllä.

Onko kärkikastiin sijoittuminen Googlen hakutuloksissa taattua näillä vinkeillä?

Hakukoneoptimointi on hyvin pitkälti sivustojen välistä kilpailua tietyistä hakusanoista. Google (ja muutkin hakukoneet) haluaa antaa mahdollisimman hyvän vastauksen käyttäjän kysymykseen. Jos vastauksesi on parempi kuin muiden, tulet hyvin todennäköisesti ohittamaan ne sivut tuloksissa.

Tähän liittyy tietenkin muita SEO-tekijöitä (esim. linkkien rakentaminen) ja etenkin tekoälymullistusten valossa luotettavuudesta ja uskottavuudesta on tulossa tärkeämpää. Google onkin jo hiljakkoin päivittänyt “Quality Rater Guidelines” -ohjeistuksiaan (sivu 26 dokkarissa), ja nk. EAT -ohjeistukseen on lisätty toinen E (Expertise – asiantuntemus).

Googlen ohjeistuksia ja kattavia artikkeleita on hyvä selata, jos hakukoneoptimointi aiheena kiinnostaa. Peruskonsepti on kuitenkin sama kuin ennen – mitä parempi sisältö, sitä korkeampi sija hakutuloksissa.

Mikäli jokin vielä ihmetyttää, kaipaat lisäneuvoja tai muuten vaan tekee mieli rupatella, ole yhteydessä esim. Linkkarin puolella tai sähköpostitse mats ät nordiccopy.com.

Mats Liljeström
Mats Liljeström
Articles: 29